Vapaa-ilta..
Ξ Heinäkuu 30th, 2008 | → 0 Comments | ∇ Yleinen |
Täytyy tunnustaa, että minulla ja miehellä on ollut aivan liian vähän aikaa toisillemme, ollaan oltu ihan liian väsyneitä, laitettu Eemelin tarpeet etusijalle (tietenkin), ei olla tajuttu ottaa aikaa toisillemme ja vaikka joskus olisi tajuttukin on jotain sattunut ettei aikaa sitten todellisuudessa ole ollutkaan. Eemeli menee tänään mummolaan, miehen vanhemmille yökylään. Meillä on siis kokonainen vuorokausi aikaa toisillemme. On varmaan outoa olla taas kaksin, tämä on siis kolmas kerta Empun syntymän jälkeen. Niin, kun ajattelee näin jälkikäteen kai sitä olisi vaikka voinut mennä leffassa käymään silloin tällöin, mutta ei me. Ollaan vaan intensiivisesti vahdittu, rakastettu ja hoivattu lastamme. Mutta kyllä rehellisyyden nimissä olisi pitänyt tehdä jotain muutakin. Onhan se vähän niinkin, että jos kukkaa ei kastele se vaan kuihtuu. Toivottavasti luvassa on hauska ilta ja toivottavasti univelkaa ei ole niin paljon, että koko aika menee nukkumiseen:) Tosin ei Emppu ole univelkaa aiheuttanut, mutta luulen että monia pienten lasten vanhempia vaivaa semmoinen perusväsy. Tiedä sitten mistä se tulee?
Mutta nyt ainakin kun Emppu itsenäisesti alkaa nousta tukia vasten ja muutenkin mennä kamalaa vauhtia joka paikkaan, voin vaan todeta että vahtimista ei voi hellittää hetkeksikään, miten ne onkin niin nopeita?? Emppu on alkanut jutskailemaan muutamia sanoja, esim. anna anna, murisee ja näyttää kädelle että tähän suuntaan se tavara tai makupala:) vilkutus ja taputus on tullut kuvioon ja mikä miehestä ja minusta on ihan paras ja hauskin on pojan jammailu kun mennään autolla jonnekkin. Se on tosi huvittavan näköistä, eilenkin kun käytiin mummolassa naurettiin koko matka hänen jameilleen, päätä nyökytellään rytmissä musiikin tai mainosten tahtiin, eikä aina ole väliksi tuleeko edes musiikkia. Perus juttu aina autossa, ei muualla.
Oltiin viikonloppu Empun kanssa toisessa mummolassa ja koko viikonloppu meni ilmojen puolesta rannalla. Olisi Helsingissäkin kiva aina tavata kavereita, mutta kun se aika menee aina niin nopeasti. Että sori vaan kaikki ystäväiseni. Viikonloppu on niin lyhyt.
Kohta kai täytyisi alkaa asennoitumaan siihen töihin menoon, hui kauheaa!! Kolme viikkoa aikaa. Mihin se aika katosikaan? Niin siitä on kohta kaksi vuotta aikaa kun huomasin olevani raskaana ja nyt jo on töihin lähdettävaä! Niin ja muistan kyllä kuinka hidasta ja tuskallista oli Vaahteramäkeä odottaa, tuntui kuin aika olisi jäänyt paikalleen. Nyt on jo iso poika ja kuukauden päästä vietetään ensimmäisiä synttäreitä. Mulla on vaan tuolla yläkerrassa ihan mustaa, todellinen musta-aukko. Oikeesti onko äitiys sulattanut aivoni? Sen kerron sitten muutaman viikon työn jäölkeen tai ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun antavat minulle potkut, kune en mitään osaa tai tajua. Heh heh. Tai voihan olla niinkin, että nykyään osaan olla todella supertehokas sekä priorisoin asiat oikeaan järjestykseen ihan leikitin, sillä olenhan selvitynyt lapsenkin kanssa jo melkein vuoden. Ja se jos mikä opettaa! Alan pakkaamaan pikku-pupulaisen tavaroita ja sitten odottelen kampaamo aikaani. Kokonaiset kolme tuntia ihan vaan all by myself, mikä on luxusta mulle. Toivottavasti tulee kiva tukka, ajattelin vetästä jonkun aikas radikaalin, tässä tapauksessa se tarkoittaa aika lyhyttä, olen vaan niin kyllästynyt tähän mun pitkään tukkaan.