Sunnuntaina syntynyt
Ξ Heinäkuu 7th, 2008 | → 0 Comments | ∇ Yleinen |
Äitini mielestä aina silloin tällöin minua kohtaa elämässä onnenpotkut. Ja sehän tietysti johtuu siitä, että olen sunnuntaina syntynyt. Sunnuntai lapsi siis. Jos asia on näin, niin hyvä että päätin silloin sunnuntaina syntyä:) Mieheni on myös syntynyt sunnuntaina, siksihän meille kaikki onkin niin helppoa ja hienoa. Ainut huolen aiheeni tässä sunnuntai syntymisessä on se, että Emppu syntyi keskiviikkona joka on myös opiskeluajoilta jäänyt mieleeni pikkulauantaina. Saa nähdä mikä bilehile pojasta tästä syystä tulee. 
Menen tänään kirjoittamaan työsopimuksen. Tässä työasiassa minulla kyllä kävi ihan uskomaton onnenkantamoinen. Hakijoita oli 80, mikä näin pienessä kaupungissa on suhteellisen paljon. Ja ottaen vielä huomioon, että olen ollut työelämästä ulkona kaksi vuotta. Luulen kuitenkin hanskaavani homman ihan ok, mutta pientä pelkoa takaraivossa kuitenkin on tai ehkä se onkin vain jännitystä tai jotain sellaista. Onneksi miehellä on kesäloma (joka alkoi tänään) ja voimme käydä läpi yleisempiä juttuja tietsikalla, koska mulla on oikeasti ihan kamala musta-aukko tietokeneen käytössä, kun en ole muuta kuin surffaillut ja sähköpostia laitellut. Voi siis tuottaa muutamia harmaita hiuksia kun täytyy tehdä jotain esityksia tms… Onneksi työ alkaa vasta 18.8 joten on tässä aikaa vielä vähän palautella asioita mieleen.
Eemeli on jo ihan isoa poikaa;) 14kg ja ihan täyttä lyijyä, voin vaan todeta että pojan kantaminen alkaa käydä työstä. Nousee jo tukea vasten seisomaan, mutta käveleminen ei kiinnosta pätkän vertaa. Aina kun häntä yrittää kävelyttää, poika vaan alkaa istumaan ja ei saa häntä nousemaan vaikka mikä olisi. En tiedä onko tämä sitten siitä johtuvaa kun olemme antaneet hänen mennä tuolla kävelykoneella. Kävelykone lähtee aika pian kyllä eläkkeellä. Juttua tulee hirmuisesti. Ei oikein ole selkeitä sanoja muuta kuin ne mistä jo joskus aiemminkin kirjoitin, mutta tavuja tulee paljon. Kissojen silittäminen on nyt in juttu. Kissat ei ole ehkä ihan yhtä innoissaan asioasta, mutta se ei poikaa hidasta.
Mun migreeni kohtaukset on menny tosi pahoiksi. Silloin ennen kun lähdettiin mökkiturneelle jouduin ambulanssilla sairaalaan ja sain sellaisen migreenicoctailin. Piru vieköön että olin kipeä. Kivut oli oikeesti niin kovat että itkin. Nyt oli taas tosi kova kohtaus perjantaina, mutta onneksi se on ohi. Muuten silloin kun jouduin sairaalaan, siinä puoli kolmen aikaan yöllä hoitaja tuli kysymään, että sattuuko minuun vielä ja enää sen coctailin jälkeen ei sattunut ja sanoin ei. Niin hoitaja törkkäsi laskun käteen ja sanoi että voit lähteä kotiin. Se olikin kivaa, ottaen huomioon ettei mulla ollut kuin pikkuinen kesämekko päällä ei tietokaan mistään alusvaatteista saati päälivaatetuksesta. Eipä siinä pääkivussa ollut osannut varautua ! Mutta ei siinä sinäänsä mitään, ei tuolla ollut liikenteessä ketään siihen aikaan ja taksissahan sitä sitten istuskelin. Oli vaan tosi alaston olo.
Nyt toivomaan ihania kesäilmoja ja nauttimaan kesästä!