Hoh hoijaa mikä ilma.. Ei ulos menoa tiedossa tälle päivälle, mies saa hoitaa kaupassa käynnin. En tiedä uskaltaako poikaakaan laittaa ulos uinumaan. Katsotaan miten tilanne kehittyy. Poika kasvaa ja oppii kasapäin uusia asioita, ei tässä meinaa oikein kehityksessä pysyä mukana, kai hän jo kohta lukeekin?? Heh eh. Kirppu on erittäin iloinen aina! Emme oikein ymmärrä miehen kanssa mistä moisen lahjan perinyt kun ollaan molemmat aika ajoittain aikakin nyrpeitä. Ehkä se on vaan niin, että jotkut ovat vaan iloisempia kuin toiset. Toivottavasti tämä ominaisuus säilyisi läpi elämän. Isänikin ihmetteli, että miten Emppu jaksaa heti herättyään olla yhtä hymyä ja naurua? En tiedä, ei ainakaan ole ominaisuuttaan allekirjoittaneeltaan saanut. Esineisiin tartutaan jo ihan oikea oppisesti, peukkukin on alkanut elää omaa elämää. Juttua tulee, taukoamatta, milloin minkäkinlaista mölinää. Sanojakin on tullut, tosin luulen, että vahingossa. Mutta ei vielä sitä ÄITI sanaa, jota odotan kuin kuuta nousevaa! Herra omaa myös tempperamenttia ja jos jostain syystä mami ei heti tee niinkuin herra toivoo, alkaa murina, niin liekkö luulee olevansa karhu.. Mene ja tiedä. Kissoja on kiva komentaa, silittää ja heille on kiva höpistä, silittely on joskus kovin raju otteista.. Pitää olla aika varovainen ja todella kokoajan tsekata tätä silitys hommaa, muutoin kissoilla aika tukalat paikat. Tyttö kissa tosin antaisi pojan tehdä ihan mitä vaan. Poika kissa kiertää kyllä pojan aika kaukaa:)
Tavaroiden heittämin lattialle on IN. Mitä kovempaa ja korkealle tavara lentää sen parempi ja äiti kerää ne uudestaan ja uudestaan ja taas uudestaan. Hieno leikki pojan mielestä, no minä en erityisemmin nauti tuolla sohvan alla könyämisestä joka minuutin välein, mutta mitäpä sitä ei lapsensa hyväksi.. Konttaus on todella lähellä, asennossa jo pysytään kauankin, mutta ei vielä ymmärretä miten siitä sitten eteenpäin lähtisi. Kaikki aikanaan, itse vaan olen niin kärsimätön. Kun pojalla on asiaa ja istun vieressä, hän osaa taputtaa käteen, niinkuin hei mulla on asiaa muori! Se on kyllä tosi huvittavaa. Kaikki menee suun kautta, aivan kaikki ja jos Kirppu saisi päättä varpaat ei pelkästään omat vaan kaikkien muidenkin olisivat mitä makoisinta suupalaa? Tätäkään en tunnusta omaksi luonteenpiirteekseni!!!
Kirppu jaksaa pitkiäkin aikoja keskittyneesti tutkia mitä milloinkin tavaraa tai kirjaa. Siitä olen varma, että tämä omisnaisuus tulee isiltä, minulla ei riitä mielenkiintoa mihinkään paria minuuttia kauempaa.
Kirppu on erittäin myötätuntoinen, jos tv:ssä tai joku käymässä oleva lapsi alkaa itkemään, hänestäkin tulee todella surullinen.
Mietittiin juuri eilen Maijan kanssa kun oltiin kahvilla, että mitä ihmettä ollaan tehty ennenkuin meillä oli pojat. Tultiinkin siihen tulokseen, että ei mitään. Tylsää olisi elämä ilman Eemeliä. Ja jos voi sanoa, minusta aivan maailman ihanin ja suukoteltavin ja iki-iki-oma ja tekemä saahan siitä ollakin ylpeä?!
Kaiken kuntoilun/lastenhoidon/siivouksen/hellittelyn ja pelkän loikoilun ohella, ei tunnu jäävän aikaa kirjoittamiseen, mikä rasittaa minua erityisen paljon, koska tänne on aina niin hyvä päästä päästelemään höyryjä! Kirppu nukkuu partsilla ja lopetin rääkin “hulluuden koneellani”, joo menin ostamaan hirveen jätte suuren laitoksen keskelle olohuonetta, koska tuntui että vielä vähemmän ehdin kuntosalille kuin tänne kirjoittelemaan:)
No, alkuinnostus alkaa vaihtumaan loppu kankeudeksi, ei nyt sentään vielä mutta voin olla takuu varma, että laitteesta jossain vaiheessa tulee vaateripustin… TOIVOTTAVASTI EI!!
Tämän päivän kuningas idea: Olen päättänyt lähteä miehen kanssa Saksaan pariksi päiväksi lomalle ja siinä sivussa tapaamaan miehen kaveria… Sitä matkaa odottaessa siis. Sitten olen päättänyt kesäkuussa lähteä tyttöjen kanssa risteilemään, että kaikki kynnelle kykenevät menox. Se olisi sitten enemmänkin semmoinen pääntyhjennys rentoutus loma, josta todennäköisesti jälkeen päin ei muista mitään, mutta niin on tarkoituskin!!!!!!!!!! Jussiksi vuokrattiin mökki ystävä pariskunnan kanssa, heillä myös pieni poika, joten ei olla rasitteeksi kenellekkään.
Kirppu kasvaa kovaa vauhtia 11.2kg ja 73cm, siksi olenkin alkanut kutsumaan häntä kirpuksi. On nimittäin jo kohta mun mittanen… Kirppuliini on edelleen erityisen kiltti, itkee aniharvoin, mutta nyt kun olemme lopettanee maidon ryystön öiseen aikaan, Herra Kirppunen on antanut kyllä kuulua mitä mieltä hän on asiasta! Mies on muuttanut muutamaksi yöksi sohvalle, pakko nukkua kun menee töihin. Ihme kyllä ei ole minuakaan väsyttänyt vaikka olemme tavallista enemmän yöllä kukkuneet.. Kai se on toi täysikuu, en nukkuis muutenkaan.
Veljeni ja hänen kihlattunsa tulee tänään! Niin kihlattu, menivät muutama kuukausi sitten kihloihin! Minä olen jo kovasti häitä järjestämässä, mutta pariskunta perkele haraa vastaa! Olisin niin halunnut debytoida uuden vartaloni kanssa ensi kesänä jonkun häissä!!! Siis pliiiiiis joku, menen naimisiin!! Vartaloni tähden… Ei haittaa vaikka et sitä toista rakastakkaan, muistan sinua super hyvällä lahjalla, kunhan teet tämän minulle, jookos jookos…sinä oi tuntematon:)
T. Tuleva super malli
On se kumma miten kiireinen nykyään on. Reissussa ollaan oltu koko ajan. Viime viikolla Ruotsissa ja tällä viikolla Helsingissä, kun miehellä on koulutusta ja ajateltiin, että on mukava olla sitten porukalla mummolassa. Ruotsin reissu meni todellakin kivuttomasti. Emppu on kova jätkä! Eikä jaksanut pienistä hommista murehtia, kaikki bussi ja junamatkatkin sujuivat kuin oppikirjasta olisi lukenut. Itse selvisin todellakin matkasta hyvin, koska mummoja oli niin paljon, ettei hoitoapua yhtään puuttunut. Meitä oli reissussa minun äitini ja minun mummoni sekä minä ja Emppu. Koko neljä sukupolvea oli matkassa. Hienosti meni, vaikka ikähaitari oli niinkin suuri:) Olimme tätini luona käymässä ja kyllähän hänkin on jo aika mummeli iältään, mutta kovin näytti edelleen nuorelta, että jos siltä rintamalta olisi jotain geenin tynkää tupsahtanut, ei olisi meikäläisenkään vanhuus ihan pertistä, mutta pahasti pelkään että geenit tulee lähempää, vanhuksiltani.. joten soroooonooo… ryppynen vanhuus on tiedossa sekä ehkä hiuksetonkin, ainakin päälaella tuulee. Ei se mitään. Jokainen pelailee omilla korteillaan ja geeneillään:)
Poika on aika jötkäle kiloja jo 11, pituutta en tiedä kun neuvola on ensi viikolla. Puoli vuottakin tuli perjantaina täyteen. Näin jälkikäteen ajateltuna niin aika on mennyt nopeasti. Mutta niinhän se aina on kun ajattelee asioita takautuvasti..
Ei ole äitiyslomaakaan montaa kuukautta jäljellä, mutta enpä usko että menen vielä tänä vuonna töihin, ellei jokin mega hyvä paikka avaudu. Ja onneksi mieskin sai ylennyksen, niin kai minä voin sitten ottaa vähän iisimmin.
Homma on mummolla hanskassa, mutta menen laittamaan Emppuliinin maate. Viime yön muuten Emppu nukkui mummon ja ukin keskessä, niin me saatiin vaan nukkua ja nukkua… Hienoa oli! Kunnon yöunet silloin tällöin on kyllä poikaa! Ja jos poika ei kohta ala nukkumaan niin….
Hampaat on ehkä pahinta mitä hänellä on ollut. Tai siis niiden tulo! Nytkin neljää kerrallaan pukkaa, että voin toki ymmärtää että varmaan sattuu!!!!!