Meidän KINKKU:)

Ξ Marraskuu 29th, 2007 | → 0 Comments | ∇ Yleinen |

Oltiin eilen neuvolassa ja pojalle oli kertynyt pituutta 62,5cm ja painoa kunnioitettavat 7,6kg. Hyvän kokoinen kinkku siis ja voin vilpittömästi todeta, että ei ole noin makeita reisi-kinkkuja aurinkokunnan tällä puolen hetkeen nähty. :)
Eemeli täytti tänään kolme kuukautta ja tuntuu siltä kuin aika olisi siivillä lentänyt, nopeasti menee, kai hänellä on kohta ajokortti ja minä olen vanha mummeli! Ehkä ei kuitenkaan ihan vielä huomenna, nautitaan siis tästä päivästä. Kinkku on parvekkeella nukkumassa ja hyvin uni tulee kun on pienoinen pakkanen ja lunta maassa, itse ehtii tehdä vaikka mitä. Hyödyllisiäkin asioita, kuten tänne kirjoitteleminen. On aika vähiin jäänyt, mutta kinkun kanssa puuhastelu vie aikaa. Sehän sitä parasta puuhastelu onkin. Nyt varsinkin on niin hauskaa kun hän kehittyy koko ajan, niin hurjaa vauhtia. Ei ehdi muuta tekemään kuin hämmästelemään häntä, ihan ykkös viihdettä kerrakseen. TV:n orjana voin todeta, että en ole perillä enää mistään sarjoista, mutta kinkun elämästä tiedän kaiken.

Laihdutus muuten on sujunut, jonkin verran on kiloja lähtenyt… tosin ei tarpeeksi. Mutta hiljaa hyvää tulee. Ehkä ensi kesänä voisi jo laittaa päälle bikinit jätesäkin sijaan! Varmahan ei voi olla, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Joku epämääräinen nahanpalanen on pesiytynyt tuohon rintojeni alle, aivan kamala! Jos ei vatsaliikkeillä lähde, oikeesti laikkautan sen pois!!!! Ihan hirmee kerrakseen!
Eipä tässä muuta, kun odottelen kovasti Eemelin enoa ja tättää, tulevat viikonloppuna ja pääsemme heidän kyydissä mummolaan sunnuntaina, mies tulee sitten perässä, kun on se pirun työ missä joutuu aina käymään!! Onneksi ei ole itellä:) ei harmittais yhtään, vaikken enää ikinä menisi töihin. Katsotaan teenkö mahtavan uran kotirouvana, tusina lapsia ja niin edelleen!

 

Vähiin käy, ennen kuin loppuu…

Ξ Marraskuu 23rd, 2007 | → 0 Comments | ∇ Yleinen |

Nimittäin aika. Se on nyt kortilla. Jos aikaa jää, sehän menee yleishyödylliseen lepäilyyn tai siivoiluun. Eipä juuri muuta ehdi kuin poikaa halitella ja pusutella. Olenkin kehittänyt jo riippuvuus suhteen lapseeni. En voi olla erossa hetkeäkään:) No katsotaan miten käy kun mennään miehen kanssa 8.12 ystävän häihin. Itkenkö ja ikävöinkö vain kenties?? Onneksi on hyvässä hoidossa mummolassa, joten hoitajan puolesta en stressaa… Vaarana on myös oma nolaaminen ja sika humalassa ördääminen kun ei ole vuoteen tullut kuppia otettua, niin kai senkin taidon unohtaa. Toivottavasti en hauku kaikkia ihmisiä ja oksentele hääparin päälle!!! ? Ei sitä koskaan tiedä;)
Ennen kaikkea on mukava olla hotellissa yötä ja ehkäpä jopa pusutella miestä?? Sekin on vähän kysymysmerkkiä, koska pusuttelu tuuli on kovin verrattavissa oman sekä miehen kuntoon.. Kun itsellä ainakin on sellainen tunne, että viini voi maistua.. etten ole tosiaankaan alkanut kuppiin syljeskelemään.
Eemeli on enkeli, en edes muista koska olisi itkenyt. On oppinut nauramaan, leikkimään helistimellä sekä jokeltelee aivan vallattomana. Nauran joka päivä hänen jutuilleen… On ne niin hauskoja ääniä. Jotta menis ihan kehumiseksi, niin aika komeakin poika on! Se selittyykin sillä, ettei ole kummankaan meidän näköinen. Vaan näyttää veljeltäni:) tai ainakin muistuttaa kovasti.
Eemeli on partsilla nukkumassa ja olenkin ehtinyt siivoamaan, vaihtamaan lakanat, keittämään kahvit ja jopa näköjään ehdin tännekin kirjoittaa. On se niin EEMELIÄ tämä elämä nykyään!